Joistakin elokuvista sanotaan, että ne ovat elämää suurempia. Minua kiinnostavat kuitenkin erityisesti elokuvat, jotka eivät ole elämää suurempia, vaan juuri elämän kokoisia ja näköisiä. Ihmisen kokoisia ja näköisiä. Elokuvat, joiden kertomat tarinat ja henkilöt antavat meille mahdollisuuden tunnistaa omia tunteitamme, käydä läpi meille tapahtuneita asioita, kohdata pelkojamme ja unelmiamme. Lyhyesti sanottuna elokuvat, jotka auttavat meitä tulemaan pikkuisen enemmän niiksi ihmisiksi, joiksi meidät on tarkoitettu. Itse tunnen olevani tässä asiassa aivan alussa, vasta elämän alakoululainen. Elokuvat ovat olleet minulle tärkeä kanava, jonka kautta olen opetellut elämää. Tästä kokemuksesta on syntynyt myös tämä blogi.
Täällä tulen esittelemään joitakin elämän kokoisia ja näköisiä elokuvia. Ne ovat kaikki peräisin omasta elokuva-arkistostani, jota olen vuosien varrella kartuttanut. Jokaisen niistä olen nähnyt useita kertoja. Kun jokin vaihe elämässäni tai tietty tunnetila tuntuu kutsuvan jotakin tiettyä elokuvaa, katson sen taas kerran ja joka katsomiskerran jälkeen tunnen olevani rikkaampi.
Asiatietoja elokuvien taustoista löydät paljon muualta. Monet ovat myös kirjoittaneet niistä hyviä ja kattavia arvosteluja. Itse poimin näistä elokuvista asioita, jotka ovat puhutelleet minua ja tulkitsen niitä tavalla, joka tällä hetkellä itselleni tuntuu luontevasti avautuvan. Paljastan myös elokuvien juonesta melko paljon, joten jos haluat pitää tapahtumat yllätyksenä, lue ajatuksiani vasta katsottuasi elokuvan.
Kaikki tähän blogiin tiensä löytävät elokuvat eivät ole kriitikoiden kiittämiä. Mutta jokainen elokuva on täällä siitä syystä, että jokin siinä on koskettanut minua. Juuri tuosta asiasta haluan kirjoittaa ja jakaa ajatuksia kanssasi. Raamatun Sananlaskujen viisas kirjoittaja on varmasti osunut oikeaan sanoessaan, että näemme veden kalvossa kasvomme ja lähimmäisessä sydämemme (Sananlaskut 27:19). Tuo lähimmäinen voi löytyä myös valkokankaalta, jossa ihmisten elämää kuvataan sen kaikessa kauneudessa ja kauheudessa. Joskus elokuvaa katsellessa tulee sellainen olo, että nyt katson peiliin, näen tuossa toisessa ihmisessä itseni ja oman elämäni. Se on hieno tunne. Joskus hiukan pelottavakin.
Uskon, että elämämme on suuremmissa, turvallisissa käsissä. Siksi uskon myös, että en katsele elokuviani yksin, vaan kanssani on hän, joka on tehnyt minut ja tuntee minut. Hän oli ja on tarinankerronnan mestari ja avaa edelleen sydänten lukkoja ja oivalluksen lähteitä kertomalla tarinoita ihmisistä ja heidän elämästään. Hänen inspiraationsa vaikuttaa kaikkien koskettavien tarinoiden takana. Luotan siihen, että hän pystyy ohjaamaan meidät juuri oikeiden kertomusten ja peilien äärelle.
Toivotan sinut tervetulleeksi katsomaan kanssani näihin peileihin. Jos Luoja suo, edessämme on vuoden mittainen matka ja joka viikko vaihtuva peili: viitisenkymmentä elämän ja ihmisen kokoista ja näköistä elokuvaa. Ajatuksiani ensimmäisestä elokuvasta löydät täältä maanantaina 2.9. ja siitä lähtien aina maanantaisin.
