The Stepford Wives - Stepfordin naiset

89 minuuttia, valmistusvuosi 2004. Ohjaus Frank Oz

Kuvittelepa, että voisit muovata aviopuolisosi mieleiseksesi ja poistaa hänestä kaikki sinua ärsyttävät piirteet. Vihdoinkin se tasapainoinen ja onnellinen parisuhde, josta olet aina unelmoinut! Tuntuuko houkuttelevalta? Harmi ettei se ole mahdollista.

Mutta on paikka, jossa se on kuin onkin mahdollista. The Stepford Wives kertoo Joanna Eberhardista (Nicole Kidman) ja Walter Kresbysta (Matthew Broderick), jotka muuttavat asumaan tämän todeksi tulleen unelman keskelle Stepfordiin. Heidän avioliitossaan on jo pitkään ollut vaikeuksia. Stepfordissa he huomaavat, että paikkakunnalle on hiljattain muuttanut muitakin suhteessaan kamppailevia pareja, kun taas kaupungin kanta-asukkaiden avioliitot vaikuttavat suorastaan yliluonnollisen tasapainoisilta ja onnellisilta. Riitasointuja ei kuulu eikä näy missään.

Stepfordin ilmapiirissä näyttäisikin olevan jotakin, joka eheyttää avioliittoja ja parisuhteita. Parhaansa tekee ainakin Claire Wellington (Glenn Close), kaupungin pirteyttä pursuava hyvä hengetär, joka esittelee ylpeänä aviomiestään Mike Wellingtonia (Christopher Walken), Stepfordin kruunaamatonta kuningasta, maskuliinisuuden ruumiillistumaa, kaupungin miesten esikuvaa ja idolia ja naisten salaisten päiväunien kohdetta. Tosin Stepfordin naiset eivät näe päiväunia muista kuin omista aviomiehistään, sillä he ovat täydellisiä. Heidät on aivoihin sijoitetuilla mikrosiruilla ja ulkoista olemusta kohentavilla toimenpiteillä muokattu täydellisesti miehiään miellyttäviksi. Miehet ohjailevat heitä kullanvärisillä kaukosäätimillä, joihin on somasti kaiverrettu vaimojen etunimet. Tuloksena on sarja unelma-avioliittoja: miehiään tyytyväisinä palvelevia vaimoja ja onnellisia, hyväntuulisia miehiä, joiden pienimmätkin oikut ja hurjimmatkin unelmat toteutetaan yhdellä napinpainalluksella.

Robottinaisten joukossa elää Joannan lisäksi myös toinen lihaa ja verta oleva, tavallinen, epätäydellinen nainen: riemastuttava Bobbie Markowitz (Bette Midler). Räväkkäkielinen, ylipainoinen ja pörrötukkainen Bobbie on outo ilmestys Stepfordin simasuisten kestohymykaunottarien rinnalla. Hän on suosittu kirjailija, jonka persoonallisuutta ja ajatusmaailmaa kuvaa hyvin hänen äitisuhteesta kertova uutuuskirjansa "Rakastan sinua, mutta ole kiltti ja kuole". Stepfordissa naiset ovat intohimoisia kodinhoitajia, ja Claire on laatinut heille kotitöihin perustuvan Clairobics- liikuntaohjelmankin, jota hän itse intoa puhkuen ohjaa: "No niin, tytöt, ollaan kaikki pesukoneita!" Mutta Bobbie on eri maata. Hän ei suostu olemaan sen enempää pesukone kuin tiskikonekaan. Hänen kodissaan vallitsee täydellinen kaaos, sillä hän ei tuhlaa voimiaan taloustöihin, vaan keskittyy täysin kirjoittamiseen. Bobbien kohdalla ympäristön toivottu hyvä vaikutus ei näytä tuottavan tulosta, ja aviomiehen ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin vaimon ohjelmoiminen kultaisen kaukosäätimen ohjattavaksi.

Muutos on hätkähdyttävä ja karmea, ja kun Joanna seuraa esiliinaan sonnustautuneen vaaleakiharaisen robotti-Bobbien lipumista leivonnaisvuorien keskellä täydellisen siistiksi muuttuneessa keittiössään, hän tekee päätöksen. Tästä on tultava loppu! Tällaisenkö vaimon miehet todellakin haluavat? Missä on vapaa tahto, joka mahdollistaa todellisen rakkauden? Joanna ei kyselekään mitä tahansa kysymystä, vaan ihmisen perusolemukseen liittyvää visaista problematiikkaa, josta keskustelua ja kiistelyä on riittänyt vuosisatojen ajan. Asiaa pohdiskeltuaan viisaat ovat tulleet siihen tulokseen, että vaikka Luojamme varmasti tiesi asiaan liittyvät riskit, hän päätti kuitenkin antaa ihmisille vapaan tahdon. Hän nimittäin halusi, että meillä olisi mahdollisuus valita rakastaa häntä ja toisiamme. Hän ei halunnut robotteja, jotka pakotettuina tottelisivat ja miellyttäisivät, mutta eivät pystyisi aidosti, omasta vapaasta tahdostaan rakastamaan ketään.

Joannan esittämä kysymys herättää Walterin lumouksestaan. Stepfordin Miestenyhdistyksen ohjelmanjulistusta uhmaten hän päättää valita keinotekoisen täydellisyyden sijasta aitouden ja epätäydellisyyden ja myös niiden mahdollistaman todellisen rakkauden. Yhdessä pariskunta onnistuu vapauttamaan kaukosäätimien vankeina olevat naiset, ja kestohymynaamarit putoavat myös Clairen ja Miken kasvoilta. Mikelta putoaa tosin vähän enemmänkin kuin hymy, mutta mitä, sen jätän teille itse löydettäväksi.

The Stepford Wives on uusi versio 1970-luvulla valmistuneesta, Ira Levinin romaaniin pohjautuvasta kauhuelokuvasta. Teemoja käsitellään nyt kevyesti ja huumorin keinoin, mutta naurun alle kätkeytyvät kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia ja kipeitäkin. Elokuvan miehet ovat pettyneitä vaimoihinsa ja haluavat muutosta. Stepfordilaisten taustoja tutkiessaan Joanna löytää jokaisesta pariskunnasta saman lähtöasetelman: uran rakentaminen on imenyt vaimosta kaiken, ja miehelle on jäänyt vain rippeet. Miehet ovat myös tunteneet jäävänsä täysin kaikkivoipaisten vaimojensa varjoon, eikä itsensä mitättömäksi ja merkityksettömäksi itsensäselvyydeksi kokeminen ainakaan paranna parisuhdetta, tunsipa niin sitten kumpi puolisoista tahansa. Elokuvan yhdeksi pääteemaksi näyttäisikin nousevan ikiaikainen ristiriita työn ja perheen yhdistämisestä ja arvottamisesta. Kumpi on tärkeämpää, ja miten se käytännössä näkyy? Miehet on pantu tämän kysymyksen kanssa seinää vasten jo pitkään. Mutta nyt tämä kysymys esitetään uraa luovalle ja työssään menestyneelle naiselle. Mikä saa naisen uhraamaan kaiken uransa alttarille?

Syitä on varmasti monia, mutta meille kerrotaan yksi niistä Joanna Eberhardin suulla. Hän on määrätietoisesti ja rohkeasti luonut uraa julkisuuden valokeilassa, kunnes ura on katkennut hermoromahdukseen. "Ellen ole paras ja fiksuin ja menestynein, en tiedä kuka olen", tilittää Joanna tuntojaan Walterille. Jos ihmistä ajaa jatkuva pakko menestyä ja olla paras, avioliitto jää arvojärjestyksessä helposti kakkossijalle. Claire Wellington tietää tämän paremmin kuin kukaan. Hänkin on saanut karvaasti maksaa uran rakentamisesta ja puolison laiminlyömisestä, kun mies on etsinyt lohtua toisen naisen sylistä. Siksi Claire on luonut Stepfordin keinotekoisen unelmamaailman, jossa tällainen katastrofi ei pääse toistumaan. Clairen elämäntarinan kuultuani olisin tosin odottanut, että hän olisi ojentanut kaukosäätimen vaimolle ja antanut hänelle vallan ohjailla miestään. Claire valitsee kuitenkin riisua naisen kaikesta vastuusta ja tekee hänestä robotin, joka ei enää voi tehdä päätöksiä, vaan on täysin miehensä hallittavissa. Mutta olipa tuo vallan valtikka sitten kumman kädessä vaan, sen vaihtoehdon rinnalla että molemmat puolisot joutuisivat kantamaan vastuun valinnoistaan ja keskustelemaan asioista yhdessä, kaukosäädin on varmasti helppo ratkaisu. Miksi todellakaan nähdä vaivaa ja opetella vuorovaikutustaitoja ja käydä parisuhteen rikastuttamiskursseja, kun voit vain painaa nappia! Ehkä moni meistäkin hankkisi tuollaisen kaukosäätimen, jos niitä jossakin myytäisiin.

Stepfordin robottivaimot samoin kuin elokuvassa uranaisia edustavat Joanna ja Bobbie ovat kaikki tietenkin vahvasti liioiteltuja karikatyyreja. Mutta heidän vastakkainasettelunsa sai minut jälleen kerran pohtimaan naisen elämää. Onko ainoa mahdollisuus todellakin joko-tai -asetelma? Joko olet ehtoisa emäntä, kotia rakkaudella hoitava kotihengetär tai sitten menestyksen tähtitaivaalla kiitävä uraohjus, jonka elämässä koti ja perhe ovat vasta kakkostilalla. Me kaikki naiset varmasti vastaamme tähän, että ei ole olemassa mitään joko- tai -asetelmia, kyllä nämä roolit voi yhdistää. Useimpien meidän on pakkokin tehdä niin. Ja kuitenkin jokainen työssäkäyvä ja uraa luova perheellinen nainen tietää, että näiden kahden maailman yhdistäminen ei ole helppoa. Joutuu väistämättä tekemään valintoja ja uhrauksia sekä kokemaan riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, joko perhettään tai työtään kohtaan. Useimmiten molempiin suuntiin.

Niinpä niin. Lopullisia vastauksia tai syvää, salattua viisautta näihin kysymyksiin on vaikea löytää. Keskustelu jatkuu, todennäköisesti niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa olemassaoloaan. Toivoa vain sopii, että me kaikki, niin naiset kuin miehetkin, opimme yhä enemmän käyttämään vapaata tahtoamme hyvien ja rakentavien valintojen tekemiseen, mitä ikinä ne eri tilanteissa sitten ovatkin. Mutta kaiken keskustelun ja kilvoittelun lomaan suosittelen The Stepford Wives -leffan katsomista. Mitään kovin syviä prosesseja tämä elokuva ei ehkä käynnistä, mutta jokainen meistä voi varmasti löytää tarinasta tutuntuntuisia tilanteita ja kaupungin asukkaiden joukosta tutunoloisia hahmoja. Tekee hyvää nauraa joskus itselleen. Ja varsinkin toisille, sillä ihmisiähän tässä vain ollaan. Ainakin vielä toistaiseksi.