97 minuuttia, valmistusvuosi 2003. Ohjaus Mark Waters
Muistan vielä hämärästi, millaista oli olla nuori. Kun pystyi valvomaan vuorokauden ympäri, ilman että oli seuraavana päivänä täysin poissa pelistä. Kun sai syödä mitä vaan, ilman että se näkyi missään. Ja kun aikuisten maailma vastuineen ja velvollisuuksineen tuntui tylsältä ja vastenmieliseltä mutta toisaalta niin houkuttelevalta etuoikeuksineen ja salaisuuksineen.
Ja nyt sitten opettelen sitä, millaista on olla vanha. Tai ainakin kovaa vauhtia vanheneva myöhäiskeski-ikäinen. Aikuisten maailman etuoikeudet ja salaisuudet on moneen kertaan nähty ja koettu, ja jäljelle tuntuvat jääneen vain vastuut ja velvollisuudet. Valvominen ei ole enää toivelistalla, vaan nukkumaan menemisestä on tullut jokaisen päivän odotettu kohokohta. Uusiakin elämyksiä aikuiselämä toki on tuonut. Nyt voi kuulla, miten sekä housujen vetoketju, peili että vaaka kaikki huutavat yhteen ääneen, että kierrä nyt, hyvä nainen, herkut kaukaa! Tästä eteenpäin ranskalaiset ja hampurilaiset ovat sinun kielletty hedelmäsi.
Freaky Friday on elokuva äidistä ja tyttärestä, vanhasta ja nuoresta, joiden on vaikea ymmärtää toisiaan. Olemme löytäneet tämän leffan yhdessä tyttäreni kanssa jo vuosia sitten ja nauraneet makeasti sen äärellä. Elokuva kertoo leskeksi jääneestä kahden lapsen äidistä, Tess Colemanista (Jamie Lee Curtis), joka on löytänyt elämäänsä hyvän miehen ja on menossa uudestaan naimisiin. Tapahtumat käynnistyvät häiden aattona, kun Tessillä on monta rautaa tulessa. On hääjärjestelyt, perheestä huolehtiminen ja terapeutin ammatissa toimiminen, jossa hän haluaa tarjota potilailleen jatkuvaa rinnallakulkemista. Kolme puhelinta käsilaukussaan Tess vastailee vuoroin häiden ruokatilauskyselyihin, kotirintaman hälytyksiin ja terapiapotilaidensa avunpyyntöihin.
Kaikesta huolimatta Tess on onnellinen, ja kaikki sujuisi hyvin, ellei hänen teini-ikäinen tyttärensä olisi niin hankala. Anna (Lindsay Lohan) tuntee äidin laiminlyövän itseään ja osoittaa tunteensa harjoittamalla aktiivisesti passiivista vastarintaa tämän avioliittosuunnitelmia kohtaan. Annan elämä on täynnä epäoikeudenmukaista kohtelua. Hänellä on ärsyttävä pikkuveli, jonka kanssa sattuvat yhteentörmäykset äiti säännönmukaisesti lukee Annan syyksi. Koulussa Anna on itselleen tuntemattomasta syystä joutunut kiusatuksi ja opettajan hampaisiin, eikä mene päivääkään, ettei häntä passiteta jälki-istuntoon, aina epäoikeudenmukaisin perustein. Paras asia Annan elämässä on bändi, jonka kautta tunteet ja turhautumiset puretaan ilmoille. Kunnes äiti kyllästyy "meteliin", joksi hän Annan musiikkia nimittää, ja katkaisee sähköt autotallista, jossa bändi harjoittelee.
Molemmista perheen naisista tuntuu, että toinen ei ymmärrä häntä. Kumpikin ajattelee, että toisen elämä on helppoa ja huoletonta, ja odottaa saavansa toiselta tukea ja myötätuntoa oman elämänsä vaikeuksiin. Äiti ja tytär eivät pysty kohtaamaan toisiaan joutumatta aina lopulta kiivaaseen sanaharkkaan, ja toinen toisensa syyttely alkaa myös kiinalaisessa ravintolassa, jossa perhe illastaa häiden aattona. "Haluan todella ymmärtää, mitä sinun päässäsi liikkuu", sanoo Tess, aluksi vielä hyvin sovittelevasti. Hänhän on vastuullinen aikuinen, jolla on lisäksi terapeutin koulutus. Mutta oman tyttären kanssa ei olekaan aivan helppoa pysytellä hillityn terapeutin roolissa. Sanasota kiihtyy sitä mukaa kun siirrytään äidin lempiaiheesta toiseen. "Anna, koulunkäynti ei ole noin rankkaa." "Vai ei, sinä et pärjäisi koulussani päivääkään!" huutaa Anna. "Pärjäisin kyllä, enkä saisi jälki-istuntoja." "No anteeksi että olen ainoa epätäydellinen asia elämässäsi!" Tässä vaiheessa terapeutinkin ääni alkaa jo kohota kimeämmäksi: "Luuletko että minun elämäni on täydellistä?" Ja niin edelleen ja edelleen.
"Haluan ymmärtää, mitä sinun päässäsi liikkuu". Yllättäen toive tulee kuulluksi, ja tapahtuu jotakin mystistä, jonka seurauksena Tess ja Anna heräävät seuraavana aamuna osia vaihtaneina. Äiti herää tyttärensä vuoteesta - tyttärensä ruumiissa. Ja teinityttö Anna herää keski-ikäisen äitinsä huoneessa tämän ruumiiseen siirtyneenä. Oppitunti voi alkaa. Molemmat tulevat todella kantapään kautta ymmärtämään, millaista on olla tuo toinen, millaista on elää hänen elämäänsä.
Ja tästä se hauskuus sitten alkaa! Tarinaan sisältyy kylläkin vakavahenkinen opetus: on tärkeä oppia ymmärtämään toista, olemaan epäitsekäs ja luopumaan omasta edustaan toisen hyväksi. Olen ehdottomasti samaa mieltä, ja olen iloinen siitä, että elokuvan loppuun mennessä sekä äiti että tytär ovat oppineet läksynsä. Mutta tätä elokuvaa katson silti enemmänkin ihan muista syistä: Annan seurassa - joka on nyt siis Tessin ruumiissa - saamme me täditkin olla jälleen nuoria. Herkullisia tilanteita riittää, kun teinityttö, joka nyt on pujahtanut äitinsä ruumiiseen, käyttää hyväkseen aikuisen statuksen mukanaan tuomia etuoikeuksia ja vapauksia ja käyttäytyy täysin eri tavalla kuin ympärillä olevat ihmiset odottaisivat järkevän aikuisen käyttäytyvän. Jamie Lee Curtis heittäytyy aikuisen valepuvussa olevan teinitytön rooliin sellaisella antaumuksella että oksat pois! Hänellä on varmasti ollut hauskaa tätä elokuvaa tehdessään.
Tess taas piileskelee nyt Annan ruumiissa - pysyttehän kärryillä? Lindsay Lohan esittää keski-ikäistä naista, joka on päässyt - tai joutunut - teinitytön ruumiseen. Ulkoisesta nuoruudestaan huolimatta Tess pysyy tiukasti äidin roolissa keski-ikäisen kehossa huitelevalle teinitytölleen ja yrittää opastaa tätä aikuismaiseen käyttäytymiseen. Tämä Tess-Anna, äiti teinitytön ruumiiissa, ei pysty irrottelemaan, vaikka siihen nyt fyysisesti olisikin kaikki mahdollisuudet. Aikuisen vastuu painaa liian raskaana. Paitsi sen yhden ainoan, ihanan kerran. Mikä sanoinkuvaamattoman upea hetki, kun hän voi taas syödä ranskalaisia ja tietää, että ikävät jälkiseuraamukset ovat vasta vuosien ja vuosien päässä.
Freaky Friday on hauska elokuva, mutta vanheneminen ei siinä ole vain vitsi. On nimittäin aika masentavaa katsella Jamie Lee Curtisia, jonka olemuksessa näkyvät vuosien jättämät jäljet. Kaunishan hän on vieläkin, mutta muistamme varmasti, miten simpsakka hän oli Arnold Schwartzeneggerin harmaahiirulaisvaimona, josta kuoriutui esiin vetävä agentti elokuvassa True Lies. Tai 80-luvun superhitissä A Fish Called Wanda. Mutta nyt. Mistä on tullut tuo tietynlainen jäykkyys vartalossa, jokin hienoinen muutos hartialinjassa, kasvojen uurteet... Kaikki tämä on väistämätöntä, ellei sitten uhraa koko elämäänsä (ja isoa osaa lompakkonsa sisällöstä) taisteluun rapistumista vastaan. Ja ehkä se olisi väistämätöntä, vaikka niin tekisikin. Mutta todella masentavaa on se, kun tajuaa, että jos Jamie Lee Curtis näyttää viittäkymppiä lähestyessään tuollaiselta, kuinkahan vanhalta minä itse mahdankaan näyttää, kun olen jo ylittänytkin tuon kymmenluvun...
"Aika kuluu, kello käy, vanhenee meistä jokainen…" lauletaan iskelmässä. Mutta sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee. On vaikea ymmärtää, mitä vanheneminen tarkoittaa, ennen kuin sitä alkaa itse elää todeksi. Onhan sitä kuullut kerrottavan, miten yksi toisensa jälkeen kaikki paikat alkavat roikkua ja reistailla ja lakkaavat lopulta toimimasta. Mutta ei sitä kuitenkaan usko, että itselle voisi niin käydä. Jos joku lukijoista on vielä tämän autuaan harhan vallassa, niin odotapa muutama vuosi.
Mutta jotta emme aivan täysin vaipuisi masennukseen, annetaan psalminkirjoittajan sanoa tähän sanasensa. Hänen mukaansa on nimittäin mahdollista, että "vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat". Olen kyllä kuullut kerrottavan liki satavuotiaasta, joka tekee kärrynpyöriä, mutta hän lienee poikkeus. Psalmi puhuukin varmasti ennen kaikkea sisäisestä ihmisestä ja sen elinvoimaisuudesta ja paljastaa senkin, mistä tuo elämä kumpuaa: juuret ovat syvällä Jumalassa ja asenne kohdallaan. "Heidät on istutettu Herran temppeliin…..he kertovat Herran oikeamielisyydestä." Ja kuka tietää, kun tällainen elämä virtaa ihmisessä, ehkäpä se voi vaikuttaa hyvällä tavalla myös ulkoiseen olemukseen ja terveyteenkin.
Joka tapauksessa, vaikka perjantaihin on vielä matkaa, ehkä kannattaisi jo nyt miettiä jokin muu ruokapaikka ja jättää kiinalaiset ravintolat silloin väliin. Ainakin olisi hyvä valita tarkkaan, kenen kanssa sinne menee. Jos sattuisi vaikka käymään samalla tavalla kuin tämän elokuvan äidille ja tyttärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti