The 6th Day - Kuudes päivä

123 minuuttia, valmistusvuosi 2000. Ohjaus Roger Spottiswoode

Jokaiselle vähänkin Raamattuaan tuntevalle elokuvan otsikko puhuu selvää kieltään: kuudes päivä on luomiskertomuksessa se päivä, jona Jumala loi ihmisen. Voimme siis olettaa, että elokuva The 6th Day - Kuudes päivä sisältää jonkinlaista ihmisyyden syvimpään olemukseen liittyvää pohdiskelua. Aavistuksemme vahvistuu, kun kuulemme, että elokuvan päähenkilö on nimeltään Adam. Nimen kuullessamme silmiemme eteen piirtyy ensimmäinen Aadam, tuo surullisenkuuluisa mies ihmisen aamuhämärästä, joka Raamatun lehdillä esiintyy edustamassa paitsi itseään, myös koko langennutta ihmiskuntaa.

Kun meille sitten selviää, että elokuvan sankaria, Adam Gibsonia, esittää Arnold Schwartzenegger, mies, joka on tullut kuuluisaksi jostakin aivan muusta kuin syvällisistä pohdiskeluistaan, alamme miettiä, olemmeko sittenkin väärillä jäljillä. Mutta ei syytä huoleen. Tymäkkää toimintaakin on toki tiedossa, mutta sen lomassa elokuva nostaa esiin myös isoja kysymyksiä, jotka liittyvät parhaillaan juhlimamme pääsiäisen teemaan. Jeesus kuoli ja voitti kuolemallaan kuoleman. Hän nousi ylös haudastaan, uudenlaisessa ruumiissa. Sitä me jälleen pääsiäisenä muistelemme, siitä me iloitsemme ja siihen me perustamme toivomme omasta ylösnousemuksestamme. Jos elämämme on uskon kautta liitetty Kristukseen, saamme nousta hänen kanssaan kuolleista. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, se tulee kerran tapahtumaan Jumalan valtasuuruuden voimasta, joka pystyy murtamaan maailmankaikkeuden kaikki lainalaisuudet, myös kuoleman vallan.

Mutta onko ihmisellä lupa yrittää peukaloida näitä elämän ja kuoleman lainalaisuuksia? Tässä kysymys, jonka äärelle The 6th Day katsojansa pysäyttää. Adam joutuu miettimään asiaa, kun hänen tyttärensä lemmikkikoira Oliver kuolee. Adamin vaimo Natalie (Wendy Crewson) tietää, että tyttö olisi surun murtama, kun kuulisi asiasta. Niinpä Natalie ehdottaa Adamille, että he hankkisivat uuden Oliverin. Ei ostamalla uutta koiraa, vaan käyttäen RePet- yhtiön tekemää nopeaa ja edullista kloonausta. Oliverista voitaisiin tehdä kopio päivän aikana, eikä tytön tarvitsisi koskaan edes tietää, että rakas lemmikki on kuollut ja kloonikoira tullut sen sijaan.

Adamista tämä ei ole hyvä ajatus. Hän haluaa tyttärensä joutuvan kokemaan myös menetyksiä, koska ne ovat elämän väistämättömiä tosiasioita. Mutta illalla kotiin tullessaan hän huomaa, että Oliver on kuin onkin tullut takaisin, kloonattuna. Ja kotona näyttää olevan myös Adam itse, vaikka hän samaan aikaan kurkisteleekin vielä kuistin ikkunasta. Monimutkaisten juonenkäänteiden ja väärinkäsitysten seurauksena Adam on joutunut pahisten kynsiin. He ovat kloonanneet hänet, ja nyt klooni on ottanut hänen paikkansa perheen parissa. Kun pahikset sitten huomaavat kloonanneensa vahingossa väärän ihmisen, he yrittävät päästä Adamista eroon. (Tai hänen kloonistaan -  samantekevää, kunhan vain yksi Adam jää jatkamaan elämäänsä.) Tästä sukeutuu jännittävä takaa-ajo, Adamin ja hänen klooninsa ensin kyräillessä toisiaan. Mutta kun nämä kaksi sitten lopulta lyöttäytyvät yhteen ja roistot saavat vastaansa yhden sijasta kaksi Iso-Arskaa, lopputuloksesta ei liene epäselvyyttä.

Kuoleman peruuttaminen tavalla tai toisella tuntuu olevan meille ihmisille todella kiehtova ajatus. Silloin kaikki olisi mahdollista, sillä seuraavassa "elämässä" voisimme jatkaa tavoitteisiimme pyrkimistä siitä, mihin olisimme edellisellä kerralla jääneet. Oma ja rakkaittemme elämä voisi myös jatkua ilman surullisia, sydäntäsärkeviä jäähyväisiä. Elokuvan lähitulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa kloonauksesta on tullut mahdollisuus purkaa kuoleman väistämättömyys ja lopullisuus. Kun ihminen sairastuu tai kuolee, hänet voidaan kloonata, jolloin hän voi periaatteessa jatkaa elämäänsä loputtomiin, mikäli pystyy maksamaan uudesta kehosta, johon hänen muistinsa siirretään.

Kuulostaako hyvältä? Juuri siltä, mitä olemme aina toivoneetkin? Unelmien täyttymykseltä? Luulenpa, että jos tällainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla kipeiden menetysten kohdatessa itseäni, olisin hyvinkin saattanut tarttua tarjoukseen - ja joutunut sen myötä todennäköisesti kokemaan elämäni karmeimman pettymyksen. Kaikki ei nimittäin ole kultaa, mikä kiiltää. The 6th Dayssa on traaginen hahmo, parantumattomasti sairas nainen, joka haluaisi jo kuolla. Mutta hänen puolisonsa ei kestä ajatusta erosta ja kloonaa hänet yhä uudestaan ja uudestaan. Elämän jatkuminen ei kuitenkaan tuo heille kummallekaan heidän kaipaamaansa onnea ja täyttymystä vaan jotakin aivan muuta.

Samankaltaisia kohtaloita kuvataan myös joissakin tuoreemmissa kuolemanperuutusfantasioissa. Kuolleista palanneet -televisiosarja kertoo pienestä ranskalaiskylästä, johon alkaa palata vuosien mittaan kuolleita kyläläisiä. Bussionnettomuudessa menehtyneiden nuorten vanhemmille perustetussa sururyhmässä on kaivattu omia rakkaita ja toivottu vastoin kaikkea toivoa, että heidät voisi vielä jotenkin saada takaisin. Ja sitten eräs perhe todellakin saa takaisin onnettomuudessa kuolleen tyttärensä - vai saako? Tyttö, joka palaa kotiin ulkoisesti samannäköisenä, vaikuttaa oudon vieraalta. Hän elää jatkuvasti kuin varjojen kätkössä, löytämättä rauhaa ja iloa, pystymättä nukkumaan ja alkaen lopulta fyysisesti murentua palasiksi. Hän vaikuttaa elävältä, mutta ei kuitenkaan ole oikeasti elossa. Läheisissään hän herättää lähinnä pelkoa ja kauhua.

Entäpä sitten Black Mirror- sarjan surun murtama nuori leski, joka ostaa onnettomuudessa kuolleen aviomiehensä tilalle kyborgin. Sen keinoälyyn on tallennettu kaikki aineisto, jota mies elämänsä aikana on jättänyt internetiin. Tämä valeihminen tietää, millaisesta musiikista mies pitää, millaista kieltä hän käyttää, millaisia vitsejä hän kertoo… Kyborgin keho muistuttaa kuollutta miestä pienintä piirtoa myöten, keinoiho tuntuukin oikealta iholta. Kaikki oikeat elementit ovat paikallaan, mutta ei se kuitenkaan ole hän. Elämän henkäys puuttuu. Sielu puuttuu. Robottimies muistuttaa kuitenkin aitoa esikuvaansa niin paljon, että vaimo ei pysty tuhoamaan sitä, ja niin hän päätyy säilyttämään tätä kummajaista talonsa ullakolla. Nainen on sitonut itsensä epäaitoon korvikkeeseen ja samalla tuhonnut itseltään mahdollisuuden terveellä tavalla muistella ja kaivata kuollutta miestään. Käsittämättömän kammottava kohtalo!

Näyttäisikin siltä, että jos joku muu kuin Jumala yrittää koskea kuoleman majestettiin ja murentaa hänen valtaansa, siitä ei hyvää seuraa. Todellista uutta elämää ei voi antaa kukaan muu kuin Jumala. Muista lähteistä kumpuavat "valeylösnousemukset" tuottavat loppujen lopuksi vain tuskaa ja kärsimystä. On varminta luottaa aitoon ja oikeaan, siihen mikä on "The Real Thing". Väärennöksiä ei kannata maistella!

Tätä aitoa asiaa olemme taas saaneet juhlia tänä pääsiäisenä, ja kukapa osaisi paremmin koota yhteen sen, mistä kristillisessä pääsiäisessä on kysymys, kuin taivaallisella viisaudella inspiroitu sananiekka, apostoli Paavali. Näin hän kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, sen 15. luvussa: Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken."

Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Mutta ei kloonauksella eikä muilla poppaskonsteilla, vaan sillä ainoalla aidolla asialla: elämällä, jonka voi lahjoittaa vain elämän ja kuoleman Herra. Kun hän sanoo sanansa, silloin alkaa tapahtua. Hänen sanastaan syntyi maailmankaikkeus ja hänen mahtisanastaan haudat eräänä päivänä aukeavat, meri antaa kuolleensa ja hajonneiden tomumajojen tilalle luodaan uudet ruumiit. Ja sitten alkaa todellisen Kuninkaan hallituskausi, jolla ei ole loppua.

Pääsiäisenä Jeesus näytti, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa. Jotakin pysyvää ja kestävää, kaunista ja kirkasta. Jumalan valtakunta tulee! Se on jotakin, mitä todella kannattaa odottaa. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse tyytyä vain odottamaan, sillä odottavan aika voi joskus tuntua todella pitkältä. Pietarin toisessa kirjeessä on mielenkiintoinen viittaus ihmisiin, jotka odottaessaan Jumalan valtakunnan tuloa samalla jotenkin myös jouduttavat sitä. Tähän joukkoon kannattaa varmasti liittyä! Näin Hyvän Kuninkaan aika voi koittaa nopeammin, eikä odotuskaan tunnu niin pitkältä, kun laittaa itsensä likoon ja elämänsä peliin sen tuloa jouduttaessaan.