163 minuuttia, valmistusvuosi 1998. Ohjaus Robert Redford
Kriisi on aina muutoksen mahdollisuus, sillä se pysäyttää ja pakottaa arvioimaan asioita uudelleen. The Horse Whisperer alkaa kriisistä. Tapahtuu ratsastusonnettomuus, jonka seurauksena nuori tyttö vammautuu, menettää parhaan ystävänsä ja on vaarassa menettää myös rakkaan hevosensa ja hevosharrastuksensa. Onnettomuus pysäyttää McLeanin perheen ja pakottaa heidät muuttumaan.
Robert (Sam Neill) ja Annie McLean (Kristin Scott Thomas) ovat ajautuneet kauas toisistaan. Kumpikin elää omaa elämäänsä keskittyen työhönsä ja pitäen avioliiton kulissit ulospäin kunnossa. He ovat hyvätuloisia ja menestyneitä. He ovat asiallisia ja kohteliaita. Tässä perheessä ei riidellä eikä koroteta ääntä mutta ei myöskään sanota mitään todellista. Tunnetason viileys ja etäisyys on käsin kosketeltavaa. 13-vuotias Grace (Scarlett Johansson) on perheen ainoana lapsena silta, joka vielä yhdistää Robertin ja Annien. Välillä tyttö kokee murskautuvansa tässä roolissaan ja vanhempiensa odotusten alla. Suhde isään on läheinen, mutta äitiinsä Grace suhtautuu katkerasti ja vihamielisesti.
Gracen hevonen, Pilgrim, on onnettomuuden seurauksena vammautunut sekä fyysisesti että henkisesti, ja asiantuntijoiden mielestä se pitäisi lopettaa. Mutta Annie on eri mieltä. Hän haluaa parantaa hevosen ja löytääkin tietoa hevoskuiskaajista, ihmisistä, jotka pystyvät ihmeellisellä tavalla puhumaan hevosen sisimpään ja rakentamaan jälleen sen rikkoutuneen luottamuksen ihmiseen. Eipä tiedä Annie päättäessään etsiä käsiinsä Montanassa asuvan Tom Booker- nimisen hevoskuiskaajan (Robert Redford), että hevonen ei ole ainoa, jonka haavoittuneeseen sieluun tullaan puhumaan parantavia sanoja. Kun Annie ja Grace lähtevät kuljettamaan loukkaantunutta hevosta (jonka nimi Pilgrim merkitsee "pyhiinvaeltajaa") Montanaan, Annie lähtee samalla omalle pyhiinvaellukselleen, matkalle omaan itseensä ja paranemisen alkuun. Hän tuskin tekee sitä tietoisesti, mutta aavistus ja kaipaus on varmasti hänen sisällään. Vai mitä ajattelet kohtauksesta, jossa Annie pian onnettomuuden jälkeen seisoo tallin syrjäisessä nurkassa, jonne vauhkoontunut hevonen on suljettu? Hän katsoo hevosta pitkään silmiin, kuin luodaten sen sisintä, peilaten siinä itseään. Aivan kuin hän tunnistaisi hevosen kärsivässä olemuksessa jotakin omasta sisimmästään.
Millainen sitten on tämä Annie? Tavatessaan Tom Bookerin ensimmäisen kerran Annie kysyy, onko hän se mies, joka auttaa ihmisiä heidän ongelmahevostensa kanssa. "En", korjaa Tom Booker, "vaan autan hevosia, joilla on ongelmia ihmisten kanssa." Annie on - itse sitä tajuamatta - varsinainen ongelmaihminen. Hän on nainen, joka on sairastunut vahvuuteen. Lapsuusajan toistuvat muutot maasta toiseen ja isän kuolema Annien ollessa 12-vuotias ovat jättäneet hänet nyt aikuisena ulkoisesti vahvaksi mutta sisäisesti turvattomaksi. Juurettomana ja turvattomana hän ei koe kuuluvansa mihinkään eikä kenellekään, ja sitoutuminen kiintymyssuhteeseen aviomieheen ja tyttäreen on vaikeaa. Hän ei pysty luottamaan toisiin vaan haluaa pitää kaikki langat omissa käsissään. Niin työssään lehden päätoimittajana kuin kotonaankin hän tietää, hän käskee ja hän vaatii. Hänellä on vastaus kaikkeen. Robert on tottunut antamaan vaimolleen tilaa, vetäytymään, ymmärtämään ja pyytelemään anteeksi hänen käytöstään.
Matka Montanaan on pitkä ja koettelee sekä äidin että tyttären hermoja. Sen aikana nähdään ensimmäiset merkit siitä, että Anniessa alkaa jotakin murtua. Perillä hän kuitenkin kokoaa itsensä ja keskittyy valvomaan hevosen parantamisoperaatiota hoitaen samalla puhelimen välityksellä työtään. Mutta kuin huomaamattaan hän ja Grace tulevat vedetyiksi sisään Bookerin perheen parantavaan ilmapiiriin. Bookerien karjatila, jossa Tomin lisäksi asuu tämän veli Frank (Chris Cooper) vaimonsa Dianen (Dianne Wiest) ja kolmen poikansa kanssa, on maailma, jollaiseen Annie ja Grace eivät ole tottuneet. Siellä vallitsee lämpö ja läheisyys, aito huolenpito ja välittäminen. Työtä on paljon, mutta sitä tehdään kiireettä, toinen toisiaan auttaen. Elämään suhtaudutaan tyynesti ja realistisesti. Kun ei tavoitella liian suuria, voidaan olla tyytyväisiä. Annie ja Grace alkavat pikkuhiljaa rentoutua ja vapautua tässä ilmapiirissä.
Joka päivä he seuraavat Tomin työskentelyä haavoittuneen hevosen kanssa. Annielle, joka on tottunut hallitsemaan tilanteita ja ihmisiä sanoillaan, Tomin hiljainen läsnäolo on jotakin uutta. Mies vain odottaa ja antaa hevoselle aikaa itse kypsyä tekemään asioita. Katse ja kosketus vaikuttavat enemmän kuin sanat. Hyväksyvä läsnäolo rakentaa luottamusta. Samanaikaisesti kun Annie seuraa Pilgrimin luottamuksen rakentumista Tomiin, hän alkaa myös itse avautua tälle elämänsä kipeistä kysymyksistä. Herkkävaistoinen Tom kuulee ja näkee senkin mitä Annie ei pue sanoiksi.
Ja niinhän siinä sitten käy, että tuossa läheisyyden ja luottamuksen ilmapiirissä Annie rakastuu Tomiin. Tomin tunteet eivät myöskään jää kylmiksi. Annie ei varmasti ole ensimmäinen eikä myöskään viimeinen avioliitossa oleva ihminen, joka ihastuu johonkin toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoonsa. Mutta rakastumisen ei kuitenkaan automaattisesti tarvitse johtaa saman peiton alle pujahtamiseen. Yhdessä elokuvan hienoimmista kohtauksista saammekin nähdä, miten yhden tanssin aikana voidaan elää kokonainen romanssi. Tom on oman elämänkoulunsa viisaaksi tekemä mies, joka on oppinut välttämään asioita, jotka voisivat haavoittaa häntä tai toisia. Hän näkee Annien sisäisen rikkinäisyyden ja ymmärtää, että nainen on uuden läheisyyden tunteen humalluttama, ja ettei tämä osaa tunnistaa, mitä oikeasti haluaa.
Niinpä Tom vetäytyykin taka-alalle Robertin tullessa Montanaan perheensä luo. Robert huomaa vaimossaan tapahtuneen muutoksen, eikä hänelle jää epäselväksi, että Tomilla on ollut siihen oma osuutensa. Kun McLeanin perheen on aika palata kotiin, Robert ja Annie viettävät hetken kahdestaan. Koko elokuva tuntuu tähdänneen tähän hetkeen, jossa Robert sanoo asioita avoimemmin ja rehellisemmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin heidän suhteessaan. Ja kerrankin Annie on hiljaa ja kuuntelee. Robert on aina tiennyt rakastavansa vaimoaan enemmän kuin tämä häntä ja on ollut valmis ymmärtämään, joustamaan ja venymään saadakseen pitää Annien. Enää Robert ei veny eikä myötäile vaan uskaltaa asettua alttiiksi myös hylkäämiselle. Hän tietää, että heidän avioliittonsa voi jatkua vain jos Annie saa vapauden tehdä päätöksensä, jatkaako elämää Robertin kanssa vai valitako toisin. Ja niin Robert sanoo vaimolleen: " Mieti rauhassa ja tule kotiin vain jos tiedät, että todella haluat sitä." Näillä sanoillaan Robert nousee elokuvan sankariksi. Enää hän ei yritä kouristuksenomaisesti pitää kiinni Anniesta vaan laittaa kaiken nyt kuin avoimelle kämmenelle: se voidaan antaa hänelle tai se voidaan ottaa häneltä pois.
Anniella on nyt vapaus ja myös vastuu tehdä päätös. Hän on kuin laitumen äärimmäiseen laitaan paennut hevonen, jota ei pakoteta eikä maanitella vaan jolle annetaan aikaa itse päättää, tullako häntä odottavan ihmisen luo vai ei. Elokuvan kauneus huipentuu sen katkeransuloisessa loppukohtauksessa, jossa Annie ottaa ensimmäiset horjuvat askeleensa uutena Anniena. Jos haluat tietää, mitä hän valitsee, katso leffa!
