Déjà vu

126 minuuttia, valmistusvuosi 2006. Ohjaus Tony Scott

Oletko koskaan halunnut palata ajassa taaksepäin ja tehdä jonkin asian toisin? Minä olen, useita kertoja. Siis halunnut tehdä niin, mutta en tietenkään ole pystynyt siihen. Kukaan meistä ei pysty, mutta unelma elää sisällämme sitkeästi. Saada uusi mahdollisuus, voida tehdä tehdyt tekemättömiksi ja valita toimia toisin.

Tämä unelma on monien tieteiselokuvienkin taustalla, myös Déjà vun. Nimestään huolimatta tässä elokuvassa ei siis ole kyse  - ainakaan pelkästään - siitä tunteesta, joka meillä kaikilla varmasti joskus on ollut, että olemme eläneet jonkin tietyn hetken aikaisemminkin. Elokuvan sankarille, agentti Doug Carlinille (Denzel Washington) annetaan oikeasti mahdollisuus palata menneisyyteen ja kokea tilanteita ja tapahtumia uudestaan.

Elokuva käynnistyy New Orleansissa tapahtuvasta lauttaonnettomuudesta, kun jokilautalla räjähtää. Doug on lähetetty tutkimaan tapausta, ja hänet kutsutaan katsomaan ruumishuoneelle tuotua naisen ruumista. Nainen näyttää räjähdyksen uhrilta, mutta ruumis on löydetty joesta jo ennen lautan räjähtämistä. Tämä saa Dougin epäilykset heräämään, ja hän päättelee, että naisen kohtalolla saattaa olla jokin yhteys tapahtumaan. Ehkä kyse ei olekaan onnettomuudesta?

Joskus poliiseja ja muita viranomaisia syytetään siitä, että he kohtelevat ihmisiä vain "tapauksina", vailla inhimillisyyttä. Tämä ei ole totta ainakaan Dougin kohdalla. Kun hän katsoo ruumishuoneella makaavaa nuorta, kaunista naista, jonka elämä on väkivaltaisesti katkaistu kesken, hän kokee paitsi myötätuntoa, myös jotakin enemmän. Jokin hänen yksinäisessä sydämessään liikahtaa. Hänestä tuntuu, että Claire Kuchever (Paula Patton) olisi saattanut olla ihminen, jonka hän olisi halunnut oppia tuntemaan paremmin. Ruumiissa olevat jäljet paljastavat, että nainen on ollut vangittuna ja että hänet on todennäköisesti murhattu. Doug haluaa kiihkeästi selvittää rikoksen ja saattaa syyllisen vastuuseen teostaan. Tässä vaiheessa hallituksen supersalainen laboratorio, joka on myös mukana onnettomuuden tutkinnassa, on jo pannut merkille Dougin terävät aivot ja tarmokkuuden, ja hänet kutsutaan mukaan heidän projektiinsa.

Déja vu eroaa monista muista tieteiselokuvista olemalla aivan ällistyttävän todentuntuinen. Hallituksen laboratorion vaikuttavannäköinen tietokonerivistö ja niiden takana istuvat ihmiset, jotka keskustelevat monimutkaisin teknisin ja tieteellisin termein, vakuuttavat katsojan -  tai vakuuttivat ainakin minut. He ovat onnistuneet kehittämään tavan, jolla voidaan katsella reaaliajassa menneisyyteen. Tietylle alueelle asennetut erityiskamerat näyttävät, mitä siellä tapahtuu noin kaksi vuorokautta aikaisemmin. Dougille kerrotaan kuitenkin peitetarina, että kamerat muka kuvaavat tapahtumia normaaliin tapaan ja että filmin esittämisessä vain on teknisistä syistä johtuen kahden vuorokauden viive. Doug pyytää, että hänelle näytettäisiin Clairen elämää kaksi vuorokautta aikaisemmin, jotta hän voisi saada selville, miten murhaaja on päässyt naiseen käsiksi.

Ruumishuoneella syntynyt ensikosketus ja kiinnostus Clairea kohtaan vain syvenee, kun Doug katselee screeniltä hänen päivittäistä elämäänsä. Fiksuna miehenä Doug alkaa kuitenkin aavistella, että se mitä hän näkee, ei olekaan tallennetta, vaan että hän todella seuraa aitiopaikalta naisen elämää kaksi vuorokautta aikaisemmin. Kun hän sitten onnistuu saamaan screenillä näkemänsä Clairen reagoimaan aiheuttamaansa häiriöön (kohtaus, jonka uskoisin saavan turtuneimmankin tieteiselokuvien katsojan yllättymään), laboratorioväen on pakko myöntää, että kyse on todella menneisyyteen katsomisesta reaaliajassa. Dougin aivoissa alkaa taas raksuttaa. Jos menneisyyden tapahtumia pystyy seuraamaan, ehkä niihin pystyy myös vaikuttamaan. Voisiko hän muuttaa tapahtumien kulkua niin, että murhaaja saadaan kiinni, ennen kuin tämä löytää naisen?

Ennen ritari ratsasti valkoisella ratsullaan pelastamaan kaunottaren. Nyt ritari ahtautuu aikakoneeseen ja siirtyy menneisyyteen pelastamaan hänet. Mutta se on aivan yhtä kaunista ja koskettavaa. Herkkä, haikeansuloinen musiikki (josta iso kiitos Harry Gregson-Williamsille) säestää kohtauksia, joissa kuvataan Dougin ja Clairen suhteen lähentymistä: hetkiä, joissa Doug katselee Clairea menneisyydessä, ja kohtaamisia, joissa luottamus vähitellen alkaa rakentua heidän välilleen. Erityisen jännitteen ja lumon tähän aikaseikkailuun antaakin juuri tämä kahden ihmisen rakastuminen yli ajan rajojen. Ensin Doug rakastuu naiseen, joka on jo siirtynyt tästä ajasta tuonpuoleiseen. Ja kun hänelle sitten selviää, että voisi vielä olla mahdollista saada nainen palaamaan takaisin elämään ja tähän maailmaan, Doug tekee tietysti kaikkensa pelastaakseen hänet. Jos ei tämä ole romanttista, niin ei mikään!

Ja silti Dèjà vu kiehtoo todennäköisesti myös katsojia, jotka arvostavat tieteellisiä ja teknisiä yksityiskohtia. Nyt on kyse jostakin, joka on kaukana Paluu Tulevaisuuteen -elokuvien höyrypäisestä (mutta toki silti niin hurmaavasta) Docista, joka pykäsi milloin minkäkinlaisen laitteen, jolla sitten liikuttiin ajassa eteenpäin ja taaksepäin, ilman että keksijä itsekään aina tiesi kumpaan suuntaan oltiin menossa. Nyt ollaan tekemisissä vakavasti otettavien ihmisten ja vakavasti otettavan tieteen ja tietotekniikan kanssa. Tämä voisi olla oikeasti totta.

Voisi olla, vaan eipä taida kuitenkaan olla. Mutta miten upeaa olisikaan, jos se olisi totta, ja kaikki meidän "voi, jospa vain olisin tehnyt niin ja niin..."  ja " voi, kunpa olisin jättänyt tekemättä niin ja niin ..." - parahduksemme voisivat saada onnellisen lopun. Toisaalta, siitä voisi seurata aikamoinen sotku, jos me kaikki surffailisimme ajassa edestakaisin ja pyörtäisimme päätöksiämme ja tekisimme uusia. Ehkä sittenkin on parasta luottaa viisaamman tekemään suunnitelmaan ja odottaa ja omalta pieneltä osaltamme edesauttaa sen toteutumista. Meillehän on luvattu, että kerran koittaa aika, kun aikaa ei enää ole, ja saamme aloittaa alusta. Silloin kaikki entinen on mennyt, ja luvassa on vain uusia, hyviä alkuja.