Contact - Ensimmäinen yhteys

144 minuuttia, valmistusvuosi 1997. Ohjaus Robert Zemeckis

Yksi minun ja mieheni lempiharrastuksista on tähtien katselu. Olemme alkaneet opetella myös tunnistamaan niitä ja painamaan niiden nimiä mieleemme. Minne tahansa matkustammekin, meillä on aina tuttuja vastassa: tähdet loistavat kaikkialla. Tähtitaivas on ajaton ja iätön, ja edelleen sillä on kyky saada ihminen tuntemaan itsensä pieneksi. Tuikkiva samettinen taivaankansi herättää myös kysymyksiä, joista useimpiin emme todennäköisesti tule saamaan vastausta vielä tämän elämän aikana.

Kysymyksiä se herättää myös Ellie Arrowayssa, joka on Contact-elokuvan päähenkilö. Elokuvan alussa hän on pikkutyttö, joka pitää tähtien katselusta ja harrastaa sitä usein isänsä kanssa. "Isä, onko muilla planeetoilla elämää?" kysyy Ellie. "En tiedä, mutta jos avaruudessa ei ole muita kuin me, niin se tuntuu kyllä aikamoiselta tilan tuhlaukselta", vastaa isä (David Morse). Jo hyvin pienenä Ellie tietää, että isona hän haluaisi alkaa tutkia avaruutta. Ja niin käykin. Aikuisena Eleanor Ann Arrowaysta (Jodie Foster) tulee astronomi, terävä-älyinen tiedenainen, joka haluaa aina olla tinkimättömän rehellinen itselleen ja muille. Isän aikanaan lausuma ajatus hukkatilasta avaruudessa on Ellien johtotähtenä vielä aikuisenakin. Hän haluaa tutkia, olemmeko me ihmiset maaplaneetallamme todellakin avaruuden ainoat asukkaat. Vai olisiko jossakin muuallakin älyllistä elämää?

Ellie on lujatahtoinen nainen ja pätevä omalla alallaan, mutta samaan aikaan hän tuntuu sisimmässään olevan edelleen yksinäinen ja turvaton pieni tyttö. Äitiään Ellie ei ole koskaan nähnyt tämän menehdyttyä synnytykseen, ja kymmenvuotiaana hän on jo menettänyt myös isänsä ja on yksin maailmassa. Ellien koko elämää leimaa tämä menetetty yhteys hänelle tärkeisiin ihmisiin. Jo pikkutyttönä hän toivoi saavansa lyhytaaltoradiollaan yhteyden äitiin siellä jossakin. Isän kuoleman jälkeen Ellie yrittää tavoittaa myös hänet radiollaan, mutta vastausta ei tule. "Isä, kuuletko? Oletko siellä?" on parkaisu, joka jää soimaan Ellien elämän pettyneeksi pohjasäveleksi myös aikuisuudessa. Minne sinä menit? Miksi jätit minut? Taustastaan johtuen Ellien on vaikea luottaa siihen, että tärkeät ihmiset pysyisivät hänen lähellään. Hän on koko ajan valmistautunut tulemaan hylätyksi ja jäämään yksin.

"Isä, oletko siellä?" Ellie tuntuu nyt aikuisenakin huutavan avaruuteen sitä tutkiessaan. Häntä katsellessani en voi olla ajattelematta, että hän kaipaa jotakin enemmän, jotakin suurempaa. Hänenkin sisällään on se Jumalan muotoinen aukko, jota kukaan muu ei pysty täyttämään. Tiedenaisena Ellie ei kuitenkaan voi tunnustaa Jumalan olemassaoloa, koska sitä ei pystytä todistamaan. Tässäkään asiassa hän ei suostu teeskentelemään ja on rehellisyytensä vuoksi vähällä menettää suuren unelmansa, mahdollisuuden matkata avaruuteen luomaan yhteyttä muilla planeetoilla olevaan älylliseen elämään.

Mutta yllättäen Ellie saa uuden mahdollisuuden ja loppujen lopuksi pääsee kuin pääseekin lähtemään matkaan. Salaperäinen avaruusalus, joka on rakennettu ulkoavaruudesta tulleiden ohjeiden mukaan, vie hänet kokemaan jotakin, joka mullistaa hänen ajatusmaailmansa, mullistaa kaiken. Matkustaessaan madonreikien muodostamaa tieverkostoa pitkin Ellie pysähtyy aika ajoin ihailemaan galakseja ja tähtisumuja ja muita avaruuden ihmeitä. "Niin kaunista", hän sopertelee, "en olisi koskaan voinut uskoa..." Kerrankin tämä nainen on sanaton ja neuvoton, hän ei voi muuta kuin haukkoa henkeään ja itkeä. Hän kokee täysverisen uskonnollisen kokemuksen, suuren ja pyhän läsnäolon, jota hän ei pysty käsittämään.

Contact kertoo yhteyden etsimisestä ja löytämisestä, mutta sinänsä kiehtova avaruustutkimus on vain kehys, jonka sisällä kerrotaan paljon syvempi ja koskettavampi tarina. Minusta Contact on kertomus siitä, miten yksinäinen, pakon edessä vahvaksi ja yksin pärjääväksi varttunut, kaikessa järkeen ja todisteisiin turvautuva nainen kokee jotakin, jonka edessä hän joutuu antautumaan. Kokemuksensa seurauksena hän alkaa varovasti ottaa askeleita kohti uudenlaista tapaa elää. Hän alkaa opetella luottamaan siihen, että kaiken ei tarvitse olla hänen hallinnassaan ja että silti voi olla täysin turvassa. Ja että kaikkea ei tarvitse eikä voikaan todistaa, ja silti se voi olla olemassa ja vaikuttaa voimakkaasti. Tätähän kutsutaan uskoksi, ja sitä kohti Ellie hapuillen kulkee.

Olisiko ihan hassua ajatella, että Taivaan Isä tässä järjesti pienelle ihmislapselle kohtaamisen kanssaan? Se Jumala, johon Ellie ei usko, tarjoaa hänelle kokemuksen, joka puhuu suoraan hänen sydämeensä koko universumin luojan suuruudesta ja voimasta, kauneudesta ja hyvyydestä. Vaikka Ellie ei uskonutkaan Jumalaan, Jumala uskoi Ellieen ja halusi päästä lähemmäksi häntä. Ei Taivaan Isä ollut kääntänyt Ellielle selkäänsä, vaikka näyttikin siltä, että Ellie oli kääntänyt selkänsä hänelle. Hän tunsi naisen läpikotaisin, hänen elämänsä koko tarinan, hänen sydämensä unelmat, kivut ja kaipaukset. Hän joka oli kutonut Ellien kokoon äitinsä kohdussa, tiesi mitä kieltä tämä nainen puhuu ja miten hänen sydäntään kosketettaisiin. Ellien piti päästä galaksien keskelle, syvälle avaruuden ihmeelliseen maailmaan, että hänen sydämeensä saataisiin yhteys. Ehkä hän nyt voisi jatkaa elämäänsä ja tieteen tekemistä siitä turvallisesta tietoisuudesta käsin, että kaikki ei ole hänen varassaan, vaan on olemassa jotakin suurempaa, joka kantaa.

Minusta on aika mahtava juttu, että Jumala tietää, mitä kieltä me itse kukin parhaiten ymmärrämme ja että hän on niin hyvä, että puhuu meille jokaiselle juuri tuolla kielellä. Minulle hän on silloin tällöin järjestänyt kohtaamisia kanssaan elokuvien äärellä. Toisinaan hän on johdattanut jonkin tietyn kirjan käteeni tai laulun korviini ja puhunut niiden kautta. Joskus meren lämpimissä aalloissa on tuntunut siltä, että hän on itse keinuttanut minua omilla vahvoilla käsivarsillaan. Tai auringon lämpö ja yötaivaan ihmeelliset valot ovat tuoneet terveisiä hänen maailmoistaan, hänen läheisyydestään.

Niinpä, kun jokin seuraavan kerran koskettaa syvällä tavalla sinun sydäntäsi, olepa kuulolla. Taivaallinen Isäsi on todennäköisesti silloin hyvin lähellä.