Bridget Jones´s Diary - Bridget Jones - elämäni sinkkuna

93 minuuttia, valmistusvuosi 2001. Ohjaus Sharon Maguire

Bridget Jones´s Diaryn tapahtumat alkavat jouluna ja päättyvät seuraavana jouluna, ja katson sen aina näin joulun lähestyessä. Elokuva kertoo kolmikymppisen englantilaisen sinkkunaisen elämästä ja onnen etsinnästä näiden juhla-aikojen välisenä vuotena.

Elokuvan henkilöiden tapa puhua ja tapa elää ovat aika lailla rajumpia kuin mihin itse olen näinä aikuisvuosinani tottunut, mutta useimmat heistä ovat niin symppiksiä, että heidän elämäänsä ja edesottamuksiaan seuraa hyväntahtoisesti hymyillen. Joskus ääneen hekotellenkin. Bridgetissä (Renée Zellweger) minuun vetoaa hänen tavallisuutensa, ja pystyn samastumaan moniin hänen ongelma-alueisiinsa ja kompastuskiviinsä. On ylipainoa, täysin epäonnistuneita vaatevalintoja ja värianalyysikin selvästi jäänyt tekemättä, sillä suurin osa Bridgetin vaatteista saavat hänet näyttämään vielä ylipainoisemmalta ja värittömämmältä kuin hän onkaan. Keittiössä hän on täysi tumpelo, eivätkä tekniset laitteet todellakaan polvistu hänen edessään. Sanomalehti jää itseltäni useimmiten lukematta, ja siksi tunnen erityisen myötätunnon ailahduksen Bridgetiä kohtaan, joka ei juurikaan seuraa aikaansa eikä tiedä tuon taivaallista maailmanpolitiikasta eikä korkeakulttuurista, mutta yrittää tarpeen tullen epätoivoisesti päteä näilläkin alueilla.

Niin kuin me naiset monesti, Bridgetkin uskoo että onni tulee sen oikean miehen löytämisen kautta, ja hän on valmis tekemään kaikkensa saadakseen sen oikean itselleen. Pitää näyttää upealta, olla säkenöivän nokkela ja ylipäätään yrittää olla joku muu kuin on. Eikä missään tapauksessa saa vaikuttaa liian rakastuneelta, koska silloin asettaa itsensä alttiiksi suurelle haavoittumiselle. On surullista, että rakkaudennälässämme niin Bridget kuin me hänen kanssasisarensakin usein tyydymme liian vähään ja antaudumme suhteisiin, joissa meitä ei kunnioiteta eikä arvosteta, vaan pikemminkin käytetään hyväksi. Hetken aikaa olemme onnemme kukkuloilla ja tunnemme itsemme kuningattariksi, kunnes sitten löydämme itsemme syrjäänheitettyinä kuin loppuunkulutetut sukkahousut. Bridgetille näin käy elokuvan kieltämättä hurmaavan lieron, Daniel Cleaverin (Hugh Grant) seurassa. Ettemme tuomitsisi Bridgetiä liian ankarasti, on myönnettävä, että naisen täytyy olla todella terveellä itsetunnolla varustettu, ettei lankeaisi tuon ketkun pauloihin, ainakin hetkeksi.

Vaan eipä tiedä Bridget, että kaikki tulee muuttumaan, kun hän raahautuu jälleen kerran illanviettoon, jossa muut vieraat ovat pääasiassa onnellisina säteileviä nuoria aviopareja. Sinkkuna Bridget istutetaan yksin pöydän päähän, ja hänelle alkaa sadella kommentteja ja kysymyksiä sinkkuelämään liittyen. "Toimisto on täynnä kolmikymppisiä sinkkunaisia, joilla on upeat vartalot, mutta eivätpä vain ole saaneet itselleen miestä." Ja: "Miksi nykyään on niin paljon naimattomia yli 30-vuotiaita naisia, Bridget?" Koko seurue lakkaa syömästä ja hiljentyy kuulemaan Bridgetin vastausta, joka on niin mykistävä, että haluan jättää teille sen ilon, että voitte kuunnella sen itse.

Mutta on selvää, että nämä kutsut eivät hetkeä aikaisemmin petetyksi ja jätetyksi tullutta Bridgetiä juurikaan piristä. Hän lähtee illasta ensimmäisenä ja valmistautuu palaamaan omaan, tyhjään kotiinsa ja harmaaseen elämäänsä. Yllättäen häntä hyvästelemään tulee yksi vieraista, Mark Darcy (Colin Firth), pidättyväinen, komea asianajaja, johon Bridget Jonesin luoja Helen Fielding on ilmiselvästi sijoittanut erään huomattavasti kuuluisamman fiktiivisen Mr Darcyn ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä. (Sattumaa ei myöskään liene se, että sama näyttelijä aikanaan esitti kyseistä Mr Darcya aivan loistavassa BBC:n tuottamassa tv-sarjassa.) Markin vanhemmat ovat Bridgetin perheystäviä ja Bridget on törmäillyt mieheen kiusallisilla kutsuilla, joissa hänen äitinsä on kovaan ääneen selostanut, miten Bridget pienenä kirmaili alasti Markin kahluualtaassa. Markia Bridget on värikkääseen tapaansa kuvaillut kuivikseksi, jolla on hirveä vaatemaku ja maustekurkku takapuolessa. Kun mies nyt lähestyy, Bridget odottaa kuulevansa jälleen jotakin lannistavaa ja masentavaa. Hän ei voisi yllättyä enempää, kun Mark pitkän kakistelun jälkeen vihdoin saa sanottua, että huolimatta Bridgetin ilmeisistä puutteista ja vajavuuksista, hän, Mark, pitää hänestä kovasti ja pitää hänestä juuri sellaisena kuin hän on.

Uskon, että tämä on hetki, jossa monien naiskatsojien suut loksahtavat auki ja silmänurkat kostuvat. Tuo on nimittäin se lause, jonka jokainen meistä haluaisi edes kerran elämässään kuulla. Ja tämä on kohtaus, jonka vuoksi katson tämän elokuvan uudelleen ja uudelleen. Tätä lausetta Bridget uskollisine ystävineen sitten jälkeenpäin makustelee ja ihmettelee. Mark sanoi pitävänsä Bridgetistä juuri sellaisena kuin hän on. Miten sellainen voi olla mahdollista? Eikö homman juju ole juuri siinä, että jos haluat että joku pitäisi sinusta, sinun on yritettävä olla kaikkea muuta kuin se joka olet?

Tämän jälkeen Bridgetin on helppo torjua Danielin yritykset lämmittää heidän suhdettaan. Hän ei enää tyydy muuhun kuin johonkin aivan erityiseen, eikä mitään sen tapaistakaan ole odotettavissa suhteessa Danielin kanssa. Saavatko Bridget ja Mark sitten toisensa? Jännitys säilyy loppuun saakka, ja vasta aivan viime minuuteilla katsoja voi päästää helpotuksen huokauksen. Onnelliset loput eivät ehkä ole taiteellisia, mutta ne ovat ihania ja koskettavat meidän sydämiämme. Jossakin syvällä sisimmässämme me taidamme tietää, että onnellinen loppu on ainoa oikea loppu. Myös tähän Suureen Kertomukseen, jota sanotaan elämäksi ja jossa me kaikki olemme mukana. Kaikki me toivomme ja odotamme, että näyttipä maailma tällä hetkellä kuinka synkältä hyvänsä, sen lopun täytyy olla onnellinen.

Ja se tulee olemaan onnellinen, koska niin on luvannut Hän, jolla on kaikki valta päättää asiasta. Katso vaikka Ison Kirjan lopusta, ellet minua usko! Tuo sama Hän on muuten myös sanonut, että hän pitää sinusta ja minusta juuri sellaisina kuin me olemme ja että hän haluaa saada meidät lähelleen ikuisesti. Voisiko loppu siis enää onnellisempi olla? Tämä jos jokin on sitä todellista rakkautta, josta kaikki meidän pienemmät rakkauskertomuksemme, niin Bridgetin ja Markin kuin myös sinun ja hänen, ovat kaunista heijastumaa.